Jäätyäni vuoden 1994 lopussa pois Apollo-yhtyeestä suunnitelmani oli jonkin aikaa huilailla 14 vuoden kiivaan keikkailun jälkeen. Sattui kuitenkin niin, että sain muutaman esiintymispyynnön puhelimitse, ja koska keikat pitää aina soittaa pois, kyselin aina mukaan tuttuja muusikoita, keitä nyt vapaana sattui olemaan. Näin joka keikalla oli eri kokoonpano, mikä ei pidemmän päälle tuntunut hyvältä ratkaisulta. Kesällä 1995 sitten törmäsin Kosken keskustassa Roosin Anttiin, joka myös oli juuri jäänyt pois Henri Hurmeen Dancetista. Soitot tulivat puheeksi, olimmehan vanhoja tuttuja puhallinorkesterin kautta. Päätimme perustaa vähän pitempiaikaisemman porukan ja haalimme nyt vuorostamme tämän ytimen ympärille kullekin keikalle sopivia soittokaveruksia. Syksyllä 1995 sitten soitimme Turussa keikan, jolla tapasin ensi kertaa Antin soittokaverin Dancetin ajoilta, Mika Suniston. Henkilökemiamme toimivat heti, samoin soitinvalikoima asettui kuin itsestään oikein: Antilla oli rumpunsa, Mika soitti koskettimia ja niistä vasuribasson ja itsellä oli tuo haitari ja toiset koskettimet. Laulupuolen hoidimme alusta saakka Antin kanssa suunnilleen puoliksi, myöhemmin myös Mika avasi suunsa. Siitä alkoi uusi elämä: kolme soittajaa, jotka paljon kierrettyään olivat kaikki ymmärtäneet lopettaa, puursivat nyt oman projektin kimpussa. Keikoista tuli hauskoja, odotettuja tapauksia, ei lainkaan työn tekemisen tunnetta. Hyväntahtoinen hauskanpito esiintyessä heijastui myös yleisöön. Bändi oli triona kustannustehokas, kaikki lukivat nuotteja ja pystyivät laulamaan myös harmonioita. Sillä tiellä ollaan edelleen. Timo Salmenoja